Pelien visuaalisuudesta

Kun vuonna -1997 aloitin pelaamaan, jännityksen ja seikkailun lisäksi vaikutuksen teki pelien hieno ulkonäkö. Crash Bandicoottia hakatessani jäin aina ihastelemaan viidakkokasveja ja kärpässieniä, Spyroa pelatessani ihailin upeita värejä ja vesiympäristöjä. SimKaupunkia pelatessa hienointa oli rakentaa valtavia puutarhoja ja Tomb Raiderissa vaikutuksen teki kaunis päähenkilö, joka seikkaili upeissa muinaisissa kaupungeissa. Aina uudemman pelin tullessa intoilin hienoista grafiikoista, ja se olikin sana joka kuului sanavarastooni jo ala-asteella.

Vähän vanhempana Sims 2 rajattomat vaihtoehdot kodin sisustamiseen ja hahmojen ulkonäön kaunistamiseen viihdyttivät siinä määrin, että pelaaminen muuttui pelkäksi modaamiseksi, screenshottien ottamiseksi ja kilpailuihin osallistumiseksi. Kyseisessä pelissä modaaminen oli tehty helpoksi ja modausyhteisö oli Suomessakin varsin elävä. Lopulta vanha nuhapumppuni kuitenkin meni niin hitaaksi, että pelaaminen muuttui mahdottomaksi ja elin ilman pelejä pitkän ajan, koska Ps2 huonot grafiikat ja vanhentuneet pelit eivät kiinnostaneet.

Nyt, kun vihdoin olen saanut tietokoneen, joka pystyy sujuvasti pyörittämään eri pelejä, olen löytänyt uudelleen rakkaan harrastukseni. Pelattavuuden, juonen, loren syvyyden ja uskottavien hahmojen lisäksi arvostan pelissä visuaalisuutta. Realismin ja fantasian yhteensovittaminen on vaikea laji, missä mielestäni TES V: Skyrim on onnistunut ainutlaatuisella tavalla. Kyseisestä pelistä otettuja screenejä tulee tähän blogiin runsaasti. Muutama päivä sitten aloitin myös Dragon Age: Originsin uudelleen, joten senkin upeista kohtauksista tulee kuvia, ja tietenkin kaikesta muusta mistä satun innostumaan tulee kuvia & lätinää.